Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 10.7.2020.
PÄÄKIRJOITUKSESSA (HS 2.7.) esitettiin omalääkärien ottamista osaksi sote-uudistusta. Ehdotusta voisi kehittää vielä kokonaisvaltaisemmaksi perhelääkärijärjestelmäksi, joka sisältäisi pitkäjänteisen hoitosuhteen lisäksi myös potilaan perheen huomioinnin ja moniammatillisen työotteen.
Hollantia pidetään yhtenä parhaiten terveydenhuoltonsa järjestäneistä maista. Siellä on vahva perhelääkäri-instituutio järjestelmän perustana ilman rinnakkaisia yksityisen ja työterveyshuollon järjestelmiä kuten Suomessa.
Perhelääkärikeskukset ovat perhelääkärin ympärille koottuja tiimejä, jotka vastaavat nimettyjen asiakkaiden perustason hoidosta ja lähettämisestä erikoissairaanhoitoon. Palvelu on nopeasti saatavilla, eikä asiakasmaksua peritä.
Hollannin lisäksi perhelääkärijärjestelmä toimii useissa Euroopan maissa kuten Belgiassa, Hollannissa, Britanniassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.
Perusterveydenhuollon vahvistaminen on välttämätöntä, jotta kaikille voidaan varmistaa mahdollisuus päästä laadukkaaseen hoitoon jonottamatta. Terveydenhuollon ytimessä ovat yleislääketieteen erikoislääkärit tai alalle erikoistuvat lääkärit työpareinaan omahoitajat. Moniammatilliseen tiimiin kuuluvat myös sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti ja mielenterveyshoitaja. Lisäksi on huolehdittava suun terveydenhuollosta.
VAKIINTUNUT hoitosuhde parantaa hoitotuloksia erityisesti pitkäaikaissairailla ja moniongelmaisilla potilailla. Se myös luo hyvät edellytykset sairauksien ennaltaehkäisyyn. Taustalla yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon yksiköt tuottavat perus- ja täydennyskoulutusta sekä tukevat perusterveydenhuollon tutkimusta ja kehittämistä.
Suomessa oli aikoinaan kunnanlääkärijärjestelmä, jossa oli perhelääkärijärjestelmän piirteitä. Tämän järjestelmän tilalle luotiin vuoden 1972 kansanterveyslailla terveyskeskusjärjestelmä. Terveyskeskuksia kehitettiin 1980-luvulta alkaen omalääkäri- ja väestövastuutoimintamallin mukaisiksi tavoitteena pitkäjänteiset potilas-lääkärisuhteet.
Vuosina 1985–1993 Kela toteutti omalääkärikokeilun neljässä kaupungissa: Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Kokeiluun osallistui 40 000 asukasta ja 17 yksityistä ammatinharjoittajalääkäriä.
Kokeilun tulokset olivat hyviä. Hoitoon pääsy ja hoitosuhteen jatkuvuus paranivat, potilaat olivat tyytyväisempiä palveluihinsa ja palvelujen käyttö lisääntyi varsinkin eniten hoitoa tarvitsevilla. Välittömät hoitokustannukset olivat samaa tasoa kuin muissa terveyskeskuksissa. Kokonaiskustannukset mukaan lukien lähetteet ja sairaanhoitopäivät olivat selvästi alhaisemmat verrattuna tavallisiin terveyskeskuksiin.
Uudistus ei kuitenkaan edennyt kokeilua pidemmälle. Lisäksi lääkäreille järjestettiin vuosina 1989–2012 perhelääkärikoulutusta tavoitteena kehittää osaamista perhe- ja verkostokeskeiseen sekä moniammatilliseen työskentelyyn.
TERVEYSKESKUSJÄRJESTELMÄ vaatii uudistamista. Resurssien vahvistamisen lisäksi tarvitaan toimintatapojen uudistamista. Perhelääkärimalli avaisi mahdollisuuden myös purkaa terveydenhuollon päällekkäisyyksiä ja siten vähentää eriarvoisuutta.