Kirjoitus julkaistu Aamuset -lehdessä Turun Vasemmiston vaaliliitteessä (Uusi Päivä 3/2021) 2.6.2021.
Suomalaisten terveys- ja kuolleisuuserot ovat suuret. Erojen taustalla vaikuttavat erityisesti sosioekonomiset tekijät, kuten koulutus- ja tulotaso. Kuvaavaa on, että tuloluokka vaikuttaa merkittävästi elinajan odotteeseen. Ylimpään tulokymmennykseen kuuluvien ihmisten elinajan odote on lähes kymmenen vuotta korkeampi kuin alimpaan tulokymmennykseen kuuluvien. Köyhyydellä on yhteys mielenterveysongelmiin ja moniin muihinkin sairauksiin. Epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta kuormittaa ja altistaa fyysiseen ja psyykkiseen sairastumiseen.
Eduskunnan käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän lakiuudistus eli sote-uudistus voi toteutuessaan mahdollistaa nykyistä´yhdenvertaisemman terveyspalvelujen saatavuuden eri alueilla Suomessa. Tavoite yhdenvertaisista palveluista on tärkeä myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Palvelujärjestelmän kehittäminen ei kuitenkaan yksin riitä, jos väestön terveyttä halutaan edistää ja terveyseroja kaventaa. Tutkijoiden mukaan terveydenhuollon vaikutus selittää vain noin viidesosan terveys- ja kuolleisuuseroista. Onkin oleellista kiinnittää huomio muihin terveys- ja yhteiskuntapoliittisiin päätöksiin ja toimenpiteisiin. Niiden vaikutus terveyserojen kaventamiseksi on huomattavasti suurempi kuin mitä pelkällä sote-uudistuksella voidaan saavuttaa.
Hyvinvointiyhteiskunta takaa jokaiselle mahdollisuudet kouluttautumiseen ja työllistymiseen sekä tarvittaessa toimeentulotukiturvaan. Nämä ovat moraalisten velvoitteiden lisäksi myös hyvin konkreettisia asioita, jotka toteutuessaan edistävät yleisesti parhaiten ihmisten terveyttä. Esimerkiksi työttömyys on merkittävä terveydellinen riskitekijä. Erityisesti pitkäaikainen työttömyys voi johtaa köyhyyteen ja syrjäytymiseen. Työtön on usein riippuvaisempi myös julkisen sektorin palveluista kuin työelämässä toimiva henkilö. Valinnanvapaus kapenee työelämän ulkopuolella olevilla.
Esimerkkejä terveyspoliittisista toimenpiteistä ovat terveelliseen elämäntapaan ohjaava tupakka- ja alkoholilainsäädäntö ja terveellisiin ruokatottumuksiin kohdistettu veropoliittinen tuki. Ravinnolla ja liikunnalla on tärkeä merkitys painonhallinnassa ja yleisesti mielen ja ruumiin hyvinvoinnin lähteinä. Terveyskasvatuksessa tulisi näihin asioihin kiinnittää huomiota. Ihmisille voisi tarjota esimerkiksi terveys- tai liikuntaseteliä, jonka avulla voi päästä alkuun kunto-ohjelmassa. Kysymys on kuitenkin pitkäjänteisestä elämäntapamuutoksesta, johon tarvitaan oman motivaation lisäksi aikaa ja käytännössä mahdollisuus toteuttaa terveellistä elämää. Toisin sanoen, yksilötason muutos edellyttää päättäjiltä poliittista halua ja konkreettisia toimia yhteiskunnan laajemman hyvinvoinnin lisäämiseksi.