Liikunnalla on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin kaikenikäisillä. Terveysliikunnalla tarkoitetaan terveyden ja toimintakyvyn kannalta hyödyllistä liikuntaa eri muodoissaan. Tärkeintä on liike, joka voi olla kevyttäkin arkipäivään sisältyvää hyötyliikuntaa.
Liikunta tukee mielen ja kehon hyvinvointia
Liikunta ehkäisee kehon ja mielen sairauksia, parantaa sairastuneiden toipumisen ennustetta ja vähentää sairauksien haitallisia seurauksia. Liikunnan monipuolisista terveyshyödyistä on kiistaton tieteellinen näyttö – myös ikääntyneiden osalta. Monilla ikääntyneillä on jokin pitkäaikaissairaus. Liikunnan harrastamisen ensisijainen terveystavoite heidän kohdallaan ei olekaan sairauksien ennaltaehkäisy, vaan niiden seurauksien ehkäisy ja hallinta sekä yleensä toimintakyvyn ylläpitäminen. Tärkeimmät toimintakykyä rajoittavat terveysongelmat ovat verenkiertoelinten sairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyshäiriöt, Alzheimerin tauti, diabetes, hengityselinten sairaudet ja tapaturmat. Liikunnalla voidaan vähentää ja korvata lääkkeiden käyttöä. Liikunta on hyödyllistä hyvinkin huonokuntoisille laitospotilaille, joiden lihasten kuntoa ja kävelykykyä voidaan siten parantaa.
Ammattilaisten terveysliikunnan osaamista vahvistettava
Ikääntyneiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä olisi mahdollista edistää paljon nykyistä enemmän, kun lisätään terveysliikuntaa. Terveydenhuollon ammattilaisten terveysliikunnan osaamista on kehitettävä. Tärkeä on myös huomioida elinympäristössä tarvittavat muutokset. Saman toiminnon suorittaminen voi olla helppoa esteettömässä ympäristössä, mutta toisenlaisissa olosuhteissa hankalaa tai mahdotonta. Elinympäristön muutoksilla ja apuvälineiden avulla voidaan mahdollisesti palauttaa sairastuneen kyky suoriutua tehtävästä tai ainakin vähentää toiminnan rajoittuneisuuden aiheuttamaa haittaa.
Terveysliikunnalla kustannussäästöjä
Ikääntyneille tarvitaan lisää liikunnallisia virikkeitä, jotta heidän toimintakykynsä voidaan säilyttää, ja tukea heidän kotona selviytymistä mahdollisimman pitkään. Toimintakykyä ylläpitävän liikunnan avulla voidaan myös merkittävästi vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Väestörakenteen ikääntyminen kasvattaa vääjäämättä vanhustenhuollon menoja. Uhkana nähdään myös yhteiskunnan verovarojen riittämättömyys ylläpitämään nykyisen tasoisia palveluja. Lisäksi työikäisten määrän väheneminen heikentää mahdollisuuksia rahoittaa tarvittavia palveluja. Ennusteet viittaavat myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijäpulaan tulevaisuudessa.
Yhteiskunnassa tulisi panostaa ehkäisevään terveydenhuoltoon kuten terveysliikuntaan. Tämä toisi pitkällä tähtäimellä säästöä sairauksien hoitokustannuksissa. Lisäksi on inhimillisesti oikea linja tukea ihmisten toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä mahdollisimman pitkään. Myös palvelutaloissa ja laitoksissa asuvien ikääntyneiden toimintakykyä olisi tuettava sopivalla terveysliikunnalla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa
Elämän aikana aktiivisesti liikkunut ihminen säilyttää toimintakykynsä vanhetessaan pidempään kuin vähän liikkunut henkilö. Tutkimustulokset kannustavat aktiiviseen liikunnalliseen elämäntapaan viimeistään keski-iässä. Vaikka liikunta aloitettaisiin vasta myöhäisellä iällä, on silläkin todettu olevan hyviä vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn ja itsenäiseen selviytymiseen. Liikunnan avulla voidaan parantaa lihasvoimaa ja tasapainon hallintakykyä, mikä vähentää esimerkiksi kaatumistapaturmien aiheuttamien lonkkamurtumien riskiä. Lisäksi liikunta edistää mielen hyvinvointia ja vireyttä. On tietenkin väistämätöntä, että ikääntyessä ihmisen toimintakyky ja itsenäinen selviytymiskyky heikkenee sairauksien ja haurastumisen vuoksi. Liikuntaa harrastamattomalla toimintakyvyn aleneminen on kuitenkin nopeampaa kuin sen tarvitsisi olla.
Kukaan ei ole liian vanha aloittamaan liikuntaa. Jokaiselle on löydettävissä sopiva liikkumisen tai kuntoilun muoto. Hyviä lajeja ikääntyneille ovat esimerkiksi kävely (sauvoilla), uinti, voimistelu yksin tai ryhmässä, kuntosaliharjoittelu, tanssi. Myös hyötyliikunta on tehokasta, asioinnit kävellen, pihatyöt, portaissa kävely jne. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta ehkäisee myös tuki- ja liikuntaelinten sairauksia sekä osteoporoosia. Liikunta on edullinen ja tehokas tapa ylläpitää toimintakykyä mahdollisimman pitkään.
Erityisen tärkeä olisi hidastaa toimintakyvyn heikentymistä henkilöillä, joilla on jo merkkejä toimintakyvyn vajauksesta. Kunnon heikkenemisen noidankehä – kun liikkuminen on vaikeaa, sitä toteutetaan entistä vähemmän ja seurauksena kunto heikkenee entisestään – olisi saatava katkeamaan. Silloin olisi tärkeää antaa yksilöllistä neuvontaa, tarjota kuljetuspalveluita liikuntaan, rohkaista ohjattuihin ryhmiin jne. Yleensä sairaus ei ole esteenä oikein suunnitellulle liikuntaharjoittelulle. Liikuntaohjelman suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon sairauksien erityispiirteet ja liikunnan mahdolliset riskit terveydelle. Myös laitoksissa asuvat ikääntyneet hyötyvät liikunnasta. Tarvittaessa ikääntyneelle järjestetään asiantuntija liikunnan ohjaukseen ja saattaja mukaan liikuntapalveluihin.
Yhteiskunnan edistettävä liikuntamahdollisuuksia
Toimintakyvyn heikkeneminen vähentää ihmisen itsenäisyyttä, elämänlaatua ja hyvinvointia. Yhteiskunnassa on edistettävä ja lisättävä erityisryhmien liikuntamahdollisuuksia. Kuntien tulee sisällyttää terveyttä edistävä liikunta hyvinvointistrategiaan, jossa erityistä tukea tarvitsevat ryhmät kuten ikääntyneet otetaan huomioon. Lisäksi järjestöiden kanssa on tärkeä sopia kumppanuuksia terveysliikunnan mahdollistamiseen. Ikääntyneiden ja toimintakyvyltään rajoittuneiden kuntoutukseen on sisällytettävä yksilöllisesti suunniteltua terveysliikuntaa ja tukemista omatoimisuuteen jokapäiväisissä arkitoiminnoissa.
Jukka Kärkkäinen
Lääket.tri, psykiatrian erikoislääkäri, psykiatrian klinikkaryhmän päällikkö